Koneella piirtäminen

Olen yrittänyt opetella tietokoneella piirtämistä. Mielestäni se on paljon vaikeampaa kuin miltä se näyttää, eri ominaisuuksien käytön opettelussa menee aikaa. Suosin edelleen perinteisiä piirtämiskeinoja, vaikka on tämäkin hauskaa!

En jaksa tehdä tarkkaa jälkeä,
 tykkään ihan tästä epäselvästä luonnosmaisuudestakin.

Kaikissa kuvissa käyttämäni ohjelma on Gimp 2.

Tämän hahmon olen ristinyt siniviivamuijaksi. Hänestä minulla on useampiakin luonnoksia, mutta tämä on viimeisin ja paras.

Tästä olin aluksi suunnitellut uutta banneria blogille, mutta saatuani työn valmiiksi, en ollutkaan tyytyväinen. Aina lopputulos ei vastaa olettamuksia. -Varsinkaan kun en kummemmin suunnittele, aloitan vain piirtämään.

Ps. Tänään saapuessani koululle huomasin unohtaneeni puhelimen kotiin. Saan nyt selvitä ilman sitä pari päivää, onneksi menen tällä viikolla jo torstaina takaisin. 

Kuitenkin julmaa siedätyshoitoa tämä ilman puhelinta eläminen. En pääse edes nettiin, ellen käytä koulun Wi-Fiä. Mainittakoon, että kämppäni on n. 5 km päässä opistolta. (Thank god nyt on kämppis paikalla joka jakaa netin.) Läppäri ei paljoa sydäntä lämmitä. Taidan harrastaa enemmänkin tätä koneella piirtelyä. Ehkä selviän.

16h yöunet

En tiedä miksi olen ollut viime aikoina todella väsynyt. Paljon. Koko ajan. Kuten otsikkokin kertoo, nukuin viime yönä n. 16 tuntia.. Nukahdin illalla kuudelta ja heräsin aamulla kymmenen jälkeen. Siinä kohtaa en enää nähnyt järkeä kouluun lähtemisessä, kun koulupäivästä jo puolet oli ohi.

Vanha kuva, kun olin uneton kotosalla

Ärsyttää, ihan saamaton olo kun nukkuminen en onnistu kuten sen pitäisi. Näin omituisia unia, yritän olla psykologi itselleni ja analysoida niiden merkitystä. Mainittakoon tähän vielä, että viime viikolla olin käynyt aamulla puoli viideltä koputtelemassa kämppikseni huoneen oveen, varoittelemassa häntä myöhästymisestä... Siitä on todella kauan kun olen viimeksi käynyt unissani/puoliunissani kävelemässä ja sekoilemassa. Ehkä olen tulossa kipeäksi.

Vielä syyskuussa hehkutin postauksessani kuinka olen lenkkeillyt hulluna, olen tyytyväinen ahkeruuteeni jne. Yllättäen se on jäänyt taka-alalle. Täytynee ottaa itseä niskasta kiinni, liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin jotta energiaakin riittäisi. (Kirjoitin tämän batteryn ja enkeli-karkkien voimalla, en itsekään uskoisi sanaakaan.)

Opiskelun oleellisuus

Viimeaikoina olen miettinyt paljon, että kuinka tässä koulussa kohtaavat se, mitä odotan täältä saavani ja se mitä todella saan. Tämä maskeerauslinjahan on maksullinen, kuukausittain opetusmaksu + asuminen + lounas tekee 500 €. 

Yleisesti olen ajatellut että haluan yliopistoon. Viime keväänä hain arkkitehdin ja opettajan opintoihin, muttei sitä paikkaa yliopistosta tullut. Tälle välivuodelle olin kuvitellut maskeerausopintojen olevan hyvä ratkaisu, sillä opinnot kestävät vain vuoden, homma on hieman erilaista ja jatkossa voisi saada meikkaus/maskeeraus-osaamisella ehkä satunnaisesti lisätienestiä. Lisäksi toivoin että tässä saisin samalla näkemystä siihen mitä tahdon tehdä isona.. En sitten tiedä.

Saa nähdä mihin tulokseen tulen. Yhtään minkään suhteen :D

Obama is awesome
-otin tän screenshotin snäpistä Brother-kanavalta-
voisin olla presidentti Trumpin tilalla

Halloweenmeikkejä

Itse maskeerattu tölkki silmään!

Viime viikko oli koulussa Halloweenteemainen! Harjoittelimme haavojen yms tekemistä lateksilla ja vahalla. Keskiviikkoiltana oli Halloweenjuhlat koululla. Meille sitten saapui muutamia oppilaita jotka maskeerasimme teemaan sopiviksi kahden euron maksua vastaan. Itselleni kerkisin tehdä tuollaisen tölkin silmään vanun ja lateksin avulla. 

Te jotka joskus aiotte kokeilla tuota tölkin laittamista, minulla olisi pari vinkkiä. Ensinnäkin, katsoin tubesta aluksi muutamia tutorialvideoita (esim tämä) minkä koin hyödylliseksi! Itse kuitenkin laitoin aluksi vanua lateksilla sekä tölkin reunoihin että ihoon ja annoin kuivua. Vanun suurkulutuksella halusin varmistaa etten varmasti telo itseäni tölkin terävillä reunoilla. Mutta, kun laitoin lateksit uudelleen vanukerroksien pintaan ja asetin tölkin silmäni ympärille niin... voi luoja. 

Kuivumisessa syntyneet höyryt kirvelivät silmää todella paljon, en ollut lainkaan valmistautunut että tässä vaiheessa pitäisi olla muutama minuutti silmä täysin suljettuna. Eli kannattaa varata siihen aikaa! Taikka antaa "esikuivua" vähän ennen tölkin kiinnittämistä. Minulla ainakin kesti aika kauan ennen kuin pystyin pitämään silmääni auki ilman että se alkoi heti vuotaa. Myös tölkin asento kannattaa miettiä tarkkaan, itse laitoin sen liikaa "ulospäin" kallelleen. Värimaskeeraus ohimon alueelle oli hankalaa, kun tölkin reuna peitti aavistuksen väärästä kohdasta näkökenttää.

Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen!

Parien kanssa olimme harjoitelleet ihan perushaavoja, pari kuvaa nyt niistäkin mitä minulle tehtiin!

Haavaan 'madot' tehtiin riisillä

'Tikit' haavan päälle tehtiin nitojan niiteillä.

 Silloin keskiviikkona olleeseen halloweenjuttuun laitoin mun selkie-korsetin. Mä vaan tykkään siitä niin paljon! Oli siis eka kerta kun laitoin sen noin "näkyvästi". Ainoo pelko tuon asun kanssa liittyi ikuisuuden ikäiseen mekkoon joka mulla on tuossa alla, oli hieman riskinä että kaula-aukko valahtaisi liian alas...

Anyway, toivottavasti kaikilla oli turvallisa ja pelottavaa menoo!

Lihaskuntoa

Polvessa nätti arpi.

Fysioterapeutti ohjeisti minua tekemään muutamia lihaskuntoliikkeitä, mm. kyykkyjä, neljästi viikossa. Tekisi mieli luistaa niistä "kotiläksyistä", mutta itsepä minä menin niitä ohjeita hakemaan.

Miksi siis?
Keväällä 2007 (9-vuotiaana) kaaduin pyörällä, jonka seurauksena vasemmassa jalassani nivelsiteet menivät *****. Tehtiin leikkaus, olin hetken pyörätuolissa ja muistoksi jäi kuudentoista tikin leikkausarpi.

Viime aikoina tuossa polven likellä on joskus tuntunut sellaista ikävää pistoa. Syynä arvelen olevan seisomisen lisääntyminen, sillä sitä tulee maskeeratessa ja myös viime kesän töissä sai olla paljon jalkojen päällä. Päätin kysyä mitä tehdä asialle.

Oli ns. epähurmaava olo olla siellä fysioterapeutin ja hänen
harjoittelijan analysoitavana.

Loogisesti lihaksiston vahvistaminen lienee ratkaisu. Vasen jalkani on hieman kapoisempi, olen ilmeisesti oppinut varomaan sen käyttöä. Tsemppiä mulle tähän lihasreeniin, toivotaan että seuraavalla tapaamisella fysioterapeutin kanssa olen jo voimanainen!

Kohta olen Fabulous kuten tämä tyty!
~kuulakärkikynällä piirtäminen on niin kivaa~ ♥
Pitäisi vaan opetella miltä lihaksikkuus oikeasti näyttää.

Narkkarimaskeeraus

Tänään oli ensimmäinen maskeerauskeikka! Koululta oltiin pyydetty opiskelijoita maskeeraamaan pari hakattua naista, juoppo ja narkkari. Asiakkaillamme oli jonkinlainen terveysvalistustapahtuma yms. yläasteelaisille, jota varten he halusivat panostaa oikein kunnolla. 

En kysynyt maskeerattavalta lupaa kuvan julkaisuun,
 joten innostuin sen sijaan piirtämään samanhenkisen miehen.

Meidän oli tarkoitus olla aamukahdeksalta paikanpäällä alottelemassa maskeerauksia, joten laitoin herätyksen aikaiseksi. Kuitenkin nukuin lähes täysin pommiin... Kiireisestä lähdöstä huolimatta sain itseni jotenkuten kasattua työskentelykuntoon. 

Vaikka olimme harjoitelleen mustelmien tekoa, kalventamista, pistojälkiä ja muuta asiaan kuuluvaa, se tuntui erittäin vaikealta noin "tositilanteessa". Jännitti paljon. Mielestäni narkkariksi maskeeraaminen kuitenkin onnistui suht hyvin, ja kuvia katsellessa en huomannut kovin montaa muutoskohtaa.

Toissapäivänä harjoittelimme koulussa juurikin niitä mustelmia. Tässä pari kuvaa, mitä maskeerasin sen päivän parilleni. Mustelmien tekoon käytimme rasvavärejä. Mielestäni tuo hyytelömäinen tekoveri, jota on nenän päällä, oli todella hankala saada kiinni ihoon. Tuo nestemäinen puolestaan ( jota valuu nenästä) on aivan liian kirkkaanpunaista miellyttääkseen minun silmääni. No, eiköhän tuo verenkäyttö vielä joskus helpotu!

Jokatapauksessa oli todella hauskaa tehdä kunnollisempaa maskeerausta, mukavaa vaihtelua perusmeikkaukseen.

Valmistelua; maskeerausopiskelijoiden SM

Kyllä vain, päätin osallistua SM-kisoihin enkä tiedä oliko se iso virhe vai ei :D

Kilpailun aiheena on red carpet elikkä punainen matto. Mielestäni hieman tylsä aihe, turhan "normaali" maskeerauskisan aiheeksi. Meidän pitää miettiä mallillemme vaatteet, kampaus ja tarina etukäteen. Paikanpäällä meillä on puolitoista tuntia aikaa itse maskeeraukseen. Työn arvosteluperusteina on siisteys, värien käyttö, kokonaisuus jne.

Malliksi tähän kisaan pyysin erästä kaveriani, joka on joutunut kärsimään jo monesta kamalasta suunnittelumeikistä kasvoillaan. Onneksi hän ei ole siltikään lyönyt hanskoja tiskiin! Olen erittäin innoissani tästä projektista. Koko ajatus kilpailemisesta on jännittävä, sillä en ole koskaan kilpaillut missään. Kouluakin on käyty vasta pari kuukautta, toisaalta pelottaakin kun on vasta niin vähän kokemusta meikkaamisesta/maskeerauksesta.

Tämän kuvan nappasin Fb:stä, kuvasta näkee
 minkälaisella ns. catwalkilla mallini lopulta käveleekään.

Kisa pidetään Helsingissä I Love Me --messujen yhteydessä 23.10 (tervetuloa katsomaan) eli tässä ei ole enää kuin pari viikkoa aikaa. Eikä se luukki ole läheskään valmis. Sitä suunnitellessa, harjoitellessa ja muuotoksia tehdessä aika on kulunut nopeasti. Tekemistä taitaa riittää ihan vikoihin päiviin asti!

kirjoitusten korotuksia

Tänä syksynä yritän korottaa äidinkielen yo-kirjoituksia, enkä edes ole lukenut riittävästi. Väsyttää vain. Tavoitteena olisi saada arvosana nousemaan C:stä M. Paremmilla arvosanoilla pääsisi helpommin ensi vuonna isojen tyttöjen kouluun elikkä yliopistoon. Wish me luck, ylihuomenna se koitos olisi edessä.

Tilasin itselle korsetin! 
Olen suunnitellut sitä jo kauan, mutta nyt vihdoin olin rohkea ja valitsin Belle Modestelta kauniin Selkie-korsetin. Kyseessähän on valmiskorsetti, joten se saattaa saapua jo ensi viikolla. Kerron myöhemmin siitä lisää ♥

Lopuksi vielä anteeksipyyntö pitkästä postaustauosta. Osasyynä siihen on bloggerin puhelinsovellus, joka jostain syystä on merkinnyt jo kolmen postauksen julkaisupäiväksi 3. syyskuuta - vaikka todellisuudessa edellisestä ei ole kuin reilu viikko. Kuitenkin.

Peltoja

Tällä viikolla olen käynyt joka päivä edes pienellä lenkillä ja olen tyytyväinen. Maisemat ovat yllättävän nättejä vaikka ensivaikutelma olikin junttila.

Homeinen solu

Asun kolmen tytön kanssa samassa solussa, ja voin sanoa että elämä kämppiksien kanssa on ollut todella erilaista kuin mitä kuvittelin. Ehkä odotin enemmän häslinkiä, meteliä ja... no, elämää. Totuus ettei meistä kukaan edes vietä paljoa aikaa kämpässä. 

Kämppikseni opiskelevat nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajiksi ja heillä on paljon projekteja sekä koulupäivät muutenkin pidempiä. Itse teen muutaman avoimen yliopiston kurssin tässä maskeerausopintojen ohella. Se tarkoittaa puoltatoista tuntia ruotsia maanantaisin ja keskiviikkoisin 2h 15 min englantia. Tuossa oli vasta lähiopetustunnit, tehtäviä tulee tottakai omallekin ajalle. 

Aloitin lisäksi Street Dancen! Sitä on kerran viikossa, ja odotan innolla että opinko mitään. Minähän en ole tanssia sinänsä harrastanut eikä minulla ole liikunnallista taustaa. Tähän mennessä ainakin on ollut hauskaa :)

~Hengailen yksin meidän yhteisissä tiloissa~

Mutta meidän kämpässä on hometta ja ajatus siitä ahdistaa ihan liikaa!! Kuinka tiedän että asumme homeisessa solussa: opiston siivoajat kertoivat että tämä on rivitalon ainoa huoneisto jossa ei ole näkyvää hometta, siksi tähän viitsittiin majoittaa opiskelijoita. Vaikkei täällä vielä näy suihkun lattialla pientä ekosysteemiä kasvustoineen, on hometta silti varmasti rakenteissa.

 Minulla on nyt pientä flunssaa ja olen aivan vainoharhainen. En tiedä syyttäisinkö hometta vai onko kyseessä normaalipöpöt.. Sen tiedän että koko vuotta en aio viettää sairastellen ja kärsien muista mahdollisista homeen aiheuttamista oireista. Muuten pidän kämpästä, enkä haluaisi vaihtaa lähemmäs opistoa pienempiin soluihin.

Toivotaan että olen immuuni homeelle.

meikattavana

Maanantaina me sitten meikkasimme ensi kertaa toisiamme. Opettaja arpoi parit, jonka jälkeen toinen sai ryhtyä töihin. Tarkoituksena oli ottaa selvää mitä kukakin jo osaa. En muistanut kysyä meikkaamiltani tytöiltä saisinko julkaista heidän kuviaan täällä, joten ajattelin kertoa "mallina" olemisesta.

Linjalaiseni meikkaama

Meikattavana oleminen oli minulle aivan uusi mielenkiintoinen kokemus. Ensinnäkin toisen toimintatapojen katselu livenä oli opettavaista yleensäkin meikkaamisen kannalta, toiseksi sai nähdä kuinka eri tyylillä omat kasvot voidaankaan saada meikattua.

Meidän vakituinen opettajamme on ollut sopivasti heti näin alkuun kipeänä, joten saimme sijaisen. Tämä opettaja päätti näyttää jonkun oppilaan avulla kuinka tehdään hyvä neutraali peruspohja, mutta myös miltä pohja näyttää kun tehdään yleisimpiä virheitä. Selkeyden ja havainnollisuuden vuoksi hän hieman liioitteni sen huonon puolen kanssa... Ehkä vähän liikaakin. :D

Minä olin se valittu oppilas.

Tältä näytin opettajan demostraation jälkeen.
Kaverini sanoi että näytin turpiinsaaneelta.

Linjalaiseni meikkaama

Meikkaamisen lisäksi olemme piirtäneet kuvataiteen tunnilla, opiskelleet tyylihistoriaa ja saaneet (ostaneet) itsellemme omat siveltimet.

Lopuksi kuvataiteentunnilla piirrettyä puolukkaa

Tutustumisviikko takana

Eka kouluviikko on tosiaankin ollut lähes pelkkää tutustumista, niin toisiin opiskelijoihin, opetussuunnitelmaan, kouluun kuin itse maskeerausvälineisiinkin. Mitä enemmän sain tietää tulevista aiheista ja projekteista, sitä innostuneemmin odotan että päästäisiin tositoimiin!

Kuva kun käytiin alustavasti läpi meikkivalikoimaa

Luvassa on vuosilukumeikit, tyylin historiaa, teatterimeikkejä, ilta-, päivä- ja juhlameikkiä, kauhua, erikoisefekrejä, drag queen -päivä ja paljon muuta.. Toki aluksi käymme läpi perusasioita ja ihonhoitoa.

Opiston päärakennus
(maskeerausluokka sijaitsee entisessä keittiössä, sen on näköinenkin)

Muutama asia meidän maskeerausryhmästä: meitä on kuusitoista, ikäväli 16-39 vuotta, kaikki naispuolisia. Useimmilla tuntuu olevan kokemusta meikkaamisesta melko paljonkin, osalla on mm. kosmetologin tai parturikampaajan koulutus taustalla. Opistovuoden edetessä tulemme tekemään paljon yhteistyötä muiden opintolinjojen kanssa. Ilmeisesti maahanmuuttajien ryhmästä saamme malleja tummemman ihon meikkaamisen harjoitteluun, halloweenin ja itsenäisyyspäivän aikoihin lähes kukavaan voi tulla meikattavaksi sekä teatteri- ja tanssiryhmäläiset ehostamme esityksiä varten.

Meidän koira kurkisteli auton ikkunasta kun tulin kotiin ♥

Olen aivan liian innoissani kaikesta!! Tarkemmin kerron opiskeluista myöhemmin, sitten kun en ole enää itsekään niin pihalla.

koulu alkaa!

Ensi maanantaina se sitten alkaa, opinnot maskeerauslinjalla. Olin onnistunut unohtamaan mitä kaikkea koulun alkaminen tarkoittaakaan.. Täysin uusi paikka ja uudet ihmiset. Tähän mennessä olen saanut käydä ala- ja yläasteen sekä lukion kotoa päin, mutta nyt muutan soluun kolmen muun henkilön kanssa. Päälimmäisenä murheenani on, osaanko ajaa perille ja mitä puen päälleni.

Entä se itse maskeeraus/meikkaus? No, paljon on opittavaa. Uskon että voisin olla todella hyväkin, minulla vain on kaikki tekniikat ja välineet hukassa. En osaa käyttää meikkivoiteita tai tehdä pohjustuksia. En tiedä mitä siveltimiä ja sieniä käytetään milloinkin. Kosmetiikkaosaston tavaroista en tiedä edes puolelle käyttötarkoitusta. Ainoa positiivinen asia tietämättömyydessäni lienee se, etten ole oppinut mitään vääriä tekniikoita. Toivoisin.

Yllä olevat kuvat löytyvät myös minun instagramista. Ylemmässä yritin jäljitellä Rich Genestin tatuointeja, ja alempi kuva on potkiaisista, joissa esitin Cruella De Viliä. Kuvien laatu on mitä on, mutta niistä hahmottaa mikä taitotasoni on nyt ennen opintoja. Keväällä nähdään onko kehitystä tapahtunut.

uusi blogi

Olen Merja ja tämä on uuden blogini ensimmäinen postaus. Olen kotoisin eteläpohjanmaalta, melko tavallinen ylioppilastyttö, perheeni kuopus.

Tulevan vuoden vietän opiskelemalla maskeerausta, toivottavasti stressaamatta sen jälkeistä suuntaa. Vaihtoehtoja jatkolle tuntuu olevan liikaa, enkä rehellisyyden nimissä tiedä mitä todella haluaisin. Opiskelu ei toki ole ainoa elämässäni oleva asia; elämäni terveellistäminen, taiteellisuuteni kehittäminen ja sellainen varovainen aikuistuminen kuuluvat myös suunnitelmiin.


Maskeerausjutuista ja suunnitelmien muuttumisesta saatte lukea tulevissa postauksissa. Niitä luvassa säännöllisen epäsäännöllisesti tästä lähtien.