Koneella piirtäminen

Olen yrittänyt opetella tietokoneella piirtämistä. Mielestäni se on paljon vaikeampaa kuin miltä se näyttää, eri ominaisuuksien käytön opettelussa menee aikaa. Suosin edelleen perinteisiä piirtämiskeinoja, vaikka on tämäkin hauskaa!

En jaksa tehdä tarkkaa jälkeä,
 tykkään ihan tästä epäselvästä luonnosmaisuudestakin.

Kaikissa kuvissa käyttämäni ohjelma on Gimp 2.

Tämän hahmon olen ristinyt siniviivamuijaksi. Hänestä minulla on useampiakin luonnoksia, mutta tämä on viimeisin ja paras.

Tästä olin aluksi suunnitellut uutta banneria blogille, mutta saatuani työn valmiiksi, en ollutkaan tyytyväinen. Aina lopputulos ei vastaa olettamuksia. -Varsinkaan kun en kummemmin suunnittele, aloitan vain piirtämään.

Ps. Tänään saapuessani koululle huomasin unohtaneeni puhelimen kotiin. Saan nyt selvitä ilman sitä pari päivää, onneksi menen tällä viikolla jo torstaina takaisin. 

Kuitenkin julmaa siedätyshoitoa tämä ilman puhelinta eläminen. En pääse edes nettiin, ellen käytä koulun Wi-Fiä. Mainittakoon, että kämppäni on n. 5 km päässä opistolta. (Thank god nyt on kämppis paikalla joka jakaa netin.) Läppäri ei paljoa sydäntä lämmitä. Taidan harrastaa enemmänkin tätä koneella piirtelyä. Ehkä selviän.

16h yöunet

En tiedä miksi olen ollut viime aikoina todella väsynyt. Paljon. Koko ajan. Kuten otsikkokin kertoo, nukuin viime yönä n. 16 tuntia.. Nukahdin illalla kuudelta ja heräsin aamulla kymmenen jälkeen. Siinä kohtaa en enää nähnyt järkeä kouluun lähtemisessä, kun koulupäivästä jo puolet oli ohi.

Vanha kuva, kun olin uneton kotosalla

Ärsyttää, ihan saamaton olo kun nukkuminen en onnistu kuten sen pitäisi. Näin omituisia unia, yritän olla psykologi itselleni ja analysoida niiden merkitystä. Mainittakoon tähän vielä, että viime viikolla olin käynyt aamulla puoli viideltä koputtelemassa kämppikseni huoneen oveen, varoittelemassa häntä myöhästymisestä... Siitä on todella kauan kun olen viimeksi käynyt unissani/puoliunissani kävelemässä ja sekoilemassa. Ehkä olen tulossa kipeäksi.

Vielä syyskuussa hehkutin postauksessani kuinka olen lenkkeillyt hulluna, olen tyytyväinen ahkeruuteeni jne. Yllättäen se on jäänyt taka-alalle. Täytynee ottaa itseä niskasta kiinni, liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin jotta energiaakin riittäisi. (Kirjoitin tämän batteryn ja enkeli-karkkien voimalla, en itsekään uskoisi sanaakaan.)

Opiskelun oleellisuus

Viimeaikoina olen miettinyt paljon, että kuinka tässä koulussa kohtaavat se, mitä odotan täältä saavani ja se mitä todella saan. Tämä maskeerauslinjahan on maksullinen, kuukausittain opetusmaksu + asuminen + lounas tekee 500 €. 

Yleisesti olen ajatellut että haluan yliopistoon. Viime keväänä hain arkkitehdin ja opettajan opintoihin, muttei sitä paikkaa yliopistosta tullut. Tälle välivuodelle olin kuvitellut maskeerausopintojen olevan hyvä ratkaisu, sillä opinnot kestävät vain vuoden, homma on hieman erilaista ja jatkossa voisi saada meikkaus/maskeeraus-osaamisella ehkä satunnaisesti lisätienestiä. Lisäksi toivoin että tässä saisin samalla näkemystä siihen mitä tahdon tehdä isona.. En sitten tiedä.

Saa nähdä mihin tulokseen tulen. Yhtään minkään suhteen :D

Obama is awesome
-otin tän screenshotin snäpistä Brother-kanavalta-
voisin olla presidentti Trumpin tilalla

Halloweenmeikkejä

Itse maskeerattu tölkki silmään!

Viime viikko oli koulussa Halloweenteemainen! Harjoittelimme haavojen yms tekemistä lateksilla ja vahalla. Keskiviikkoiltana oli Halloweenjuhlat koululla. Meille sitten saapui muutamia oppilaita jotka maskeerasimme teemaan sopiviksi kahden euron maksua vastaan. Itselleni kerkisin tehdä tuollaisen tölkin silmään vanun ja lateksin avulla. 

Te jotka joskus aiotte kokeilla tuota tölkin laittamista, minulla olisi pari vinkkiä. Ensinnäkin, katsoin tubesta aluksi muutamia tutorialvideoita (esim tämä) minkä koin hyödylliseksi! Itse kuitenkin laitoin aluksi vanua lateksilla sekä tölkin reunoihin että ihoon ja annoin kuivua. Vanun suurkulutuksella halusin varmistaa etten varmasti telo itseäni tölkin terävillä reunoilla. Mutta, kun laitoin lateksit uudelleen vanukerroksien pintaan ja asetin tölkin silmäni ympärille niin... voi luoja. 

Kuivumisessa syntyneet höyryt kirvelivät silmää todella paljon, en ollut lainkaan valmistautunut että tässä vaiheessa pitäisi olla muutama minuutti silmä täysin suljettuna. Eli kannattaa varata siihen aikaa! Taikka antaa "esikuivua" vähän ennen tölkin kiinnittämistä. Minulla ainakin kesti aika kauan ennen kuin pystyin pitämään silmääni auki ilman että se alkoi heti vuotaa. Myös tölkin asento kannattaa miettiä tarkkaan, itse laitoin sen liikaa "ulospäin" kallelleen. Värimaskeeraus ohimon alueelle oli hankalaa, kun tölkin reuna peitti aavistuksen väärästä kohdasta näkökenttää.

Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen!

Parien kanssa olimme harjoitelleet ihan perushaavoja, pari kuvaa nyt niistäkin mitä minulle tehtiin!

Haavaan 'madot' tehtiin riisillä

'Tikit' haavan päälle tehtiin nitojan niiteillä.

 Silloin keskiviikkona olleeseen halloweenjuttuun laitoin mun selkie-korsetin. Mä vaan tykkään siitä niin paljon! Oli siis eka kerta kun laitoin sen noin "näkyvästi". Ainoo pelko tuon asun kanssa liittyi ikuisuuden ikäiseen mekkoon joka mulla on tuossa alla, oli hieman riskinä että kaula-aukko valahtaisi liian alas...

Anyway, toivottavasti kaikilla oli turvallisa ja pelottavaa menoo!

Lihaskuntoa

Polvessa nätti arpi.

Fysioterapeutti ohjeisti minua tekemään muutamia lihaskuntoliikkeitä, mm. kyykkyjä, neljästi viikossa. Tekisi mieli luistaa niistä "kotiläksyistä", mutta itsepä minä menin niitä ohjeita hakemaan.

Miksi siis?
Keväällä 2007 (9-vuotiaana) kaaduin pyörällä, jonka seurauksena vasemmassa jalassani nivelsiteet menivät *****. Tehtiin leikkaus, olin hetken pyörätuolissa ja muistoksi jäi kuudentoista tikin leikkausarpi.

Viime aikoina tuossa polven likellä on joskus tuntunut sellaista ikävää pistoa. Syynä arvelen olevan seisomisen lisääntyminen, sillä sitä tulee maskeeratessa ja myös viime kesän töissä sai olla paljon jalkojen päällä. Päätin kysyä mitä tehdä asialle.

Oli ns. epähurmaava olo olla siellä fysioterapeutin ja hänen
harjoittelijan analysoitavana.

Loogisesti lihaksiston vahvistaminen lienee ratkaisu. Vasen jalkani on hieman kapoisempi, olen ilmeisesti oppinut varomaan sen käyttöä. Tsemppiä mulle tähän lihasreeniin, toivotaan että seuraavalla tapaamisella fysioterapeutin kanssa olen jo voimanainen!

Kohta olen Fabulous kuten tämä tyty!
~kuulakärkikynällä piirtäminen on niin kivaa~ ♥
Pitäisi vaan opetella miltä lihaksikkuus oikeasti näyttää.

Narkkarimaskeeraus

Tänään oli ensimmäinen maskeerauskeikka! Koululta oltiin pyydetty opiskelijoita maskeeraamaan pari hakattua naista, juoppo ja narkkari. Asiakkaillamme oli jonkinlainen terveysvalistustapahtuma yms. yläasteelaisille, jota varten he halusivat panostaa oikein kunnolla. 

En kysynyt maskeerattavalta lupaa kuvan julkaisuun,
 joten innostuin sen sijaan piirtämään samanhenkisen miehen.

Meidän oli tarkoitus olla aamukahdeksalta paikanpäällä alottelemassa maskeerauksia, joten laitoin herätyksen aikaiseksi. Kuitenkin nukuin lähes täysin pommiin... Kiireisestä lähdöstä huolimatta sain itseni jotenkuten kasattua työskentelykuntoon. 

Vaikka olimme harjoitelleen mustelmien tekoa, kalventamista, pistojälkiä ja muuta asiaan kuuluvaa, se tuntui erittäin vaikealta noin "tositilanteessa". Jännitti paljon. Mielestäni narkkariksi maskeeraaminen kuitenkin onnistui suht hyvin, ja kuvia katsellessa en huomannut kovin montaa muutoskohtaa.

Toissapäivänä harjoittelimme koulussa juurikin niitä mustelmia. Tässä pari kuvaa, mitä maskeerasin sen päivän parilleni. Mustelmien tekoon käytimme rasvavärejä. Mielestäni tuo hyytelömäinen tekoveri, jota on nenän päällä, oli todella hankala saada kiinni ihoon. Tuo nestemäinen puolestaan ( jota valuu nenästä) on aivan liian kirkkaanpunaista miellyttääkseen minun silmääni. No, eiköhän tuo verenkäyttö vielä joskus helpotu!

Jokatapauksessa oli todella hauskaa tehdä kunnollisempaa maskeerausta, mukavaa vaihtelua perusmeikkaukseen.

Valmistelua; maskeerausopiskelijoiden SM

Kyllä vain, päätin osallistua SM-kisoihin enkä tiedä oliko se iso virhe vai ei :D

Kilpailun aiheena on red carpet elikkä punainen matto. Mielestäni hieman tylsä aihe, turhan "normaali" maskeerauskisan aiheeksi. Meidän pitää miettiä mallillemme vaatteet, kampaus ja tarina etukäteen. Paikanpäällä meillä on puolitoista tuntia aikaa itse maskeeraukseen. Työn arvosteluperusteina on siisteys, värien käyttö, kokonaisuus jne.

Malliksi tähän kisaan pyysin erästä kaveriani, joka on joutunut kärsimään jo monesta kamalasta suunnittelumeikistä kasvoillaan. Onneksi hän ei ole siltikään lyönyt hanskoja tiskiin! Olen erittäin innoissani tästä projektista. Koko ajatus kilpailemisesta on jännittävä, sillä en ole koskaan kilpaillut missään. Kouluakin on käyty vasta pari kuukautta, toisaalta pelottaakin kun on vasta niin vähän kokemusta meikkaamisesta/maskeerauksesta.

Tämän kuvan nappasin Fb:stä, kuvasta näkee
 minkälaisella ns. catwalkilla mallini lopulta käveleekään.

Kisa pidetään Helsingissä I Love Me --messujen yhteydessä 23.10 (tervetuloa katsomaan) eli tässä ei ole enää kuin pari viikkoa aikaa. Eikä se luukki ole läheskään valmis. Sitä suunnitellessa, harjoitellessa ja muuotoksia tehdessä aika on kulunut nopeasti. Tekemistä taitaa riittää ihan vikoihin päiviin asti!