lauantai 3. syyskuuta 2016

Homeinen solu

Asun kolmen tytön kanssa samassa solussa, ja voin sanoa että elämä kämppiksien kanssa on ollut todella erilaista kuin mitä kuvittelin. Ehkä odotin enemmän häslinkiä, meteliä ja... no, elämää. Totuus ettei meistä kukaan edes vietä paljoa aikaa kämpässä. 

Kämppikseni opiskelevat nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajiksi ja heillä on paljon projekteja sekä koulupäivät muutenkin pidempiä. Itse teen muutaman avoimen yliopiston kurssin tässä maskeerausopintojen ohella. Se tarkoittaa puoltatoista tuntia ruotsia maanantaisin ja keskiviikkoisin 2h 15 min englantia. Tuossa oli vasta lähiopetustunnit, tehtäviä tulee tottakai omallekin ajalle. 

Aloitin lisäksi Street Dancen! Sitä on kerran viikossa, ja odotan innolla että opinko mitään. Minähän en ole tanssia sinänsä harrastanut eikä minulla ole liikunnallista taustaa. Tähän mennessä ainakin on ollut hauskaa :)

~Hengailen yksin meidän yhteisissä tiloissa~

Mutta meidän kämpässä on hometta ja ajatus siitä ahdistaa ihan liikaa!! Kuinka tiedän että asumme homeisessa solussa: opiston siivoajat kertoivat että tämä on rivitalon ainoa huoneisto jossa ei ole näkyvää hometta, siksi tähän viitsittiin majoittaa opiskelijoita. Vaikkei täällä vielä näy suihkun lattialla pientä ekosysteemiä kasvustoineen, on hometta silti varmasti rakenteissa.

 Minulla on nyt pientä flunssaa ja olen aivan vainoharhainen. En tiedä syyttäisinkö hometta vai onko kyseessä normaalipöpöt.. Sen tiedän että koko vuotta en aio viettää sairastellen ja kärsien muista mahdollisista homeen aiheuttamista oireista. Muuten pidän kämpästä, enkä haluaisi vaihtaa lähemmäs opistoa pienempiin soluihin.

Toivotaan että olen immuuni homeelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti