Lihaskuntoa

Polvessa nätti arpi.

Fysioterapeutti ohjeisti minua tekemään muutamia lihaskuntoliikkeitä, mm. kyykkyjä, neljästi viikossa. Tekisi mieli luistaa niistä "kotiläksyistä", mutta itsepä minä menin niitä ohjeita hakemaan.

Miksi siis?
Keväällä 2007 (9-vuotiaana) kaaduin pyörällä, jonka seurauksena vasemmassa jalassani nivelsiteet menivät *****. Tehtiin leikkaus, olin hetken pyörätuolissa ja muistoksi jäi kuudentoista tikin leikkausarpi.

Viime aikoina tuossa polven likellä on joskus tuntunut sellaista ikävää pistoa. Syynä arvelen olevan seisomisen lisääntyminen, sillä sitä tulee maskeeratessa ja myös viime kesän töissä sai olla paljon jalkojen päällä. Päätin kysyä mitä tehdä asialle.

Oli ns. epähurmaava olo olla siellä fysioterapeutin ja hänen
harjoittelijan analysoitavana.

Loogisesti lihaksiston vahvistaminen lienee ratkaisu. Vasen jalkani on hieman kapoisempi, olen ilmeisesti oppinut varomaan sen käyttöä. Tsemppiä mulle tähän lihasreeniin, toivotaan että seuraavalla tapaamisella fysioterapeutin kanssa olen jo voimanainen!

Kohta olen Fabulous kuten tämä tyty!
~kuulakärkikynällä piirtäminen on niin kivaa~ ♥
Pitäisi vaan opetella miltä lihaksikkuus oikeasti näyttää.

Narkkarimaskeeraus

Tänään oli ensimmäinen maskeerauskeikka! Koululta oltiin pyydetty opiskelijoita maskeeraamaan pari hakattua naista, juoppo ja narkkari. Asiakkaillamme oli jonkinlainen terveysvalistustapahtuma yms. yläasteelaisille, jota varten he halusivat panostaa oikein kunnolla. 

En kysynyt maskeerattavalta lupaa kuvan julkaisuun,
 joten innostuin sen sijaan piirtämään samanhenkisen miehen.

Meidän oli tarkoitus olla aamukahdeksalta paikanpäällä alottelemassa maskeerauksia, joten laitoin herätyksen aikaiseksi. Kuitenkin nukuin lähes täysin pommiin... Kiireisestä lähdöstä huolimatta sain itseni jotenkuten kasattua työskentelykuntoon. 

Vaikka olimme harjoitelleen mustelmien tekoa, kalventamista, pistojälkiä ja muuta asiaan kuuluvaa, se tuntui erittäin vaikealta noin "tositilanteessa". Jännitti paljon. Mielestäni narkkariksi maskeeraaminen kuitenkin onnistui suht hyvin, ja kuvia katsellessa en huomannut kovin montaa muutoskohtaa.

Toissapäivänä harjoittelimme koulussa juurikin niitä mustelmia. Tässä pari kuvaa, mitä maskeerasin sen päivän parilleni. Mustelmien tekoon käytimme rasvavärejä. Mielestäni tuo hyytelömäinen tekoveri, jota on nenän päällä, oli todella hankala saada kiinni ihoon. Tuo nestemäinen puolestaan ( jota valuu nenästä) on aivan liian kirkkaanpunaista miellyttääkseen minun silmääni. No, eiköhän tuo verenkäyttö vielä joskus helpotu!

Jokatapauksessa oli todella hauskaa tehdä kunnollisempaa maskeerausta, mukavaa vaihtelua perusmeikkaukseen.

Valmistelua; maskeerausopiskelijoiden SM

Kyllä vain, päätin osallistua SM-kisoihin enkä tiedä oliko se iso virhe vai ei :D

Kilpailun aiheena on red carpet elikkä punainen matto. Mielestäni hieman tylsä aihe, turhan "normaali" maskeerauskisan aiheeksi. Meidän pitää miettiä mallillemme vaatteet, kampaus ja tarina etukäteen. Paikanpäällä meillä on puolitoista tuntia aikaa itse maskeeraukseen. Työn arvosteluperusteina on siisteys, värien käyttö, kokonaisuus jne.

Malliksi tähän kisaan pyysin erästä kaveriani, joka on joutunut kärsimään jo monesta kamalasta suunnittelumeikistä kasvoillaan. Onneksi hän ei ole siltikään lyönyt hanskoja tiskiin! Olen erittäin innoissani tästä projektista. Koko ajatus kilpailemisesta on jännittävä, sillä en ole koskaan kilpaillut missään. Kouluakin on käyty vasta pari kuukautta, toisaalta pelottaakin kun on vasta niin vähän kokemusta meikkaamisesta/maskeerauksesta.

Tämän kuvan nappasin Fb:stä, kuvasta näkee
 minkälaisella ns. catwalkilla mallini lopulta käveleekään.

Kisa pidetään Helsingissä I Love Me --messujen yhteydessä 23.10 (tervetuloa katsomaan) eli tässä ei ole enää kuin pari viikkoa aikaa. Eikä se luukki ole läheskään valmis. Sitä suunnitellessa, harjoitellessa ja muuotoksia tehdessä aika on kulunut nopeasti. Tekemistä taitaa riittää ihan vikoihin päiviin asti!